aikuisen naisen ilot, luin gloria lehdestä artikkelin ja tässä se on :)

Aikuisuuden piti olla niin iloista. Saisi tehdä mitä tykkää.

Totuus paljastui toiseksi. Mikään ei ole oikein sallittua. riehumisen ja rilluttelun rajat tulevat pian vastaan. Mikään ei ole oikein kiellettyäkään. omenavarkauden ihana jännitys on enää muisto . Tylsää!
Keskellä ikää,keskellä elämää, tasapainossa äärimmäisyyksien välissä. Eihän  sen tarvitsisi ikävää olla!
Lapsena oli alati etunojassa,kurottamassa tulevaan. Vanhana nojautuu taaksepäin väistämättömyyksien edessä. Nyt saisi seistä suorana. Nyt voisi elää tätä elämää, eikä ei-vielä-elämää, ei sitten-kun-elämää eikä myöskään ei-enää-elämää.
Aikuisuuden avain voisi olla,että elää juuri omaa elämäänsä. Niinpä ikuisuus ja sen ilot eivät ole aina allakasta kiinni vaan asenteesta. Siitä että pitää parhaat entisestä ja uskaltautuu uuteen. Siitä, että elämässä on sekä valtaa että vastuuta ja kumpikin maistuu.
Prinsessaunelmien toteuttaminen on iloista uusaikuisuutta. Aikuiset naiset syttyvät ja sytyttävät luistelumuodostelmassa, rouvat ratsastavat tai tarttuvat tyllit ja allit täristen  ensi kertaa balettitankoon. Ei nopeammin,voimakkaammin ja korkeammalle, vaan rauhallisemmin, sitkeämmin ja syvemmälle. Kasvojen mahdollinen menetys on pientä, kun voitettavana on koko upea elämä.
The lady is a tramp. Hän kuuntelee rokkia ja heviä, vaikka hänellä on minkkimuurin kausikortti. Hän juoksee määrätietoisesti maratonin ja lillii sybariittisimmissa kylvyissä sitten Kleopatran. Hän paaluttaa paikkansa miesten maailmassa, mutta arvostaa naisystäviä yhä enemmän.
Huomasitko aikuistuneesi silloin,kun pahana pitämäsi juoma, viini, alkoikin maistua hyvältä? Kun uskalsit sanoa, että kaviaari on ylimainostettua? Vai kun huomasit kaipaavasi niitä iloja, jotka ovat ilmaisia ja silti kaikkein harvinaisempia : kesäjärveä, aamu-unia, ehtookelloja, käen kukunnan laskemista.
Maut, kosketus ja tuoksut ovat yhä tallella. Paula Koivuniemi ei laula ihan omiaan. On hyvä olla aito aikuinen nainen. Niin sanottu aikuisviihde sen sijaan on aikuisuuden pilkkaa ja parodiaa, infantiilia tissutusta ja julmaa ihmiskauppaa.
Aikuisen ilo on tässä olemisen ilo. Ei tarvitse herätä joka aamu erilaisena, kasvaneena kuin lapsi tai kurtistuneena kuin vanhus. Ei tarvitse huolehtia kaikkien välittömistä tarpeista vaan voi kysyä, mitä itselle saisi olla.
Aikuinen maksaa ilonsa itse ja tietää, että sillä on hintansa. Elokuun sadon makeudessa maistuu tehdyn työn hiki.
Toki ilo yllättääkin, ansaitsematta, hilpeästi kahisten puskasta. Nykyaikuisen on ehkä vaikea ottaa sitä vastaan. Aikuisuus rakentuu lapsuudelle, halusit tai et. Joku tahtoo toistaa lapsuutensa ilot, toinen rakentaa synkälle pohjalle uuden,paremman maailmansa.
Elämän keskimmäisellä kolmanneksella on persoonan perustukset kaivettu, mutta hauta voi vielä odottaa. Tarinan juoni on tihentynyt, eikä muisitokirjoituksella ole vielä kiirettä. Oma kertomus kiertyy suvun tarinaan ja ihmiskunnan suuriin kertomuksiin. Oivalluksen ilo on kypsistä iloista suurin.
Ymmärrys merkitsee usein välittömimmin itsekkäistä motiiveista irtautumista. Tärkeäksi tulevatkin toiset : jälkipovet, jälkimaailma, kanssaihmiset. Elämä iloa on ilo itse elämästä ; elämälle haluaa sanoa kyllä kiitos. Siitä rikkaudesta on hyvä antaa.
Aikuisena olet voimasi, elämäsi ja ilosi tunnossa. Elät iloista sydänsuvea, kypsää keskipäivää, elämäsi toukokuuta.

tÄÄ KIRJOITUS OLI MINUSTA NIIN HYVÄ ETTÄ PÄÄTIN JAKAA SEN KAIKKIEN AIKUISTEN NAISTEN KANSSA :)  MUKAVAA VIIKONLOPUN JATKOA KAIKILLE,  myös aikuisille mieheille ja kohta aikuisille naisille ;)
Tän kirjoitti pastorina työskentelevä Hilkka olkinuora.