maanantai 12. tammikuuta 2015

Mielipiteeni kirjasta 940 päivää isäni muistina

940 pv isäni muistina,kirjoittanut toimittaja Hanna Jensen


Sain tämän kirjan tuttaviltani lainaksi, ja mietin viikon verran, luenko vai jätänkö väliin. Mietin kuinka rankkaa teksti saattaa olla,ja koska isäni kuolemasta on niin vähän aikaa,jaksanko lukea aiheesta kirjaa,joka kuitenkin oli elämääni reilut 8v eli 2920 päivää!
  Hanna Jensen kertoo avoimen rehellisesti tarinan isästään, joka sairastuu luonnollisesti Alzheimerin tautiin. Minun isänihän menetti lähimuistinsa yhdessä yössä, saatuaan toisen aivoverenvuotonsa,joten, minulla ei ollut koskaan mahdollisuutta käsitellä uutista ,jonka sain lääkäreiltä, isäni maatessa teho-osastolla. En voinut todeta asiaa huomaamalla pikkuasioita,joista sitten muodostuu isompi vyyhti ja sitten lääkäri toteaa diagnoosin. Kun isäni tila minulle selvennettäköön, elämäni kaatui täydellisesti. Jouduin tutustumaan täysin uuteen isääni ja samaan aikaan jouduin tappelemaan , ja oikeasti tappelemaan, hänelle hoivakotipaikkaa! Minulla ei koskaan ollut aikaa istua miettimään, mitäs nyt tai kuinka kauan kestää, ennenkuin isäni tarvitsee hoivakotia.
Jouduin suoraan toimintaan,käsittelemään byrokratiaa, joka oli minulle täysin vierasta,puhumaan ja kuuntelemaan tekstiä, jota en edes kyennyt tajuamaan,selvittämään paperiasioita jotka olivat minulle hepreaa,etsimään virastoja ja ihmisiä,joiden olemassaolosta en tiennyt mitään, saamatta koskaan minkäänlaista tukea yhteiskunnalta. Kaikki oli vain pakko hoitaa ka pakko oppia ja pakko selvittää!
 Kävin itse läpi eräänlaisen helvetin,ennekuin isäni sai paikan Leporannan palvelutalosta, joka täytti kaiken sen, mitä isäni ympärivuorokautinen hoito vaati. Ja ennen tuota, jouduin käyttämään kieltä, johon en ikinä olisi uskonut joutuvani turvautumaan, tai käyttäytymään niin,etten toisinaan edes tuntenut itseäni. Monesti kotiin tultuani itkin, koska pelkäsin etten saa isääni oikeaan paikkaan ja kun tieto isän hyväksymisestä saavutti minut, totesin, etten ikinä ole ollut tyytyväisempi huonosta käyttäytymisestäni tai kaikesta siitä, mitä suustani päättelin lääkäreille,viranomaisille ja eri hoitohenkilökunnan ammattilaisille,koska se kaikki tuotti tulosta ja sain isäni hoivakotiin,jossa hänellä oli hyvä olla ja hän sai hoidon jota tarvitsi.
  Yhteiskunnassamme on paljon vikaa. Monista lapset, vanhukset ja vammaiset on liian usein jätetty heikoille jäille,kun taas vangit näyttävät saavan kaiken, enkä todella ymmärrä, miten he ansaitsevat selleihinsä tv.t,karkit, tietokoneet ym vempeleet. Olen sitä mieltä että kun kaikkea ulkoistetaan,ulkoistetaanpa myös suomen vankilat ja suoraan tuonne Venäjälle, voipi olla että Suomessa alettaisiin vankiloita vähän miettiä.....
  Tämä Hannan kirjoittama kirja sai minut itkemään,muistelemaan paljon isääni,hymyilemään, koska isänihän oli todella huumorintajuinen ja monia hänen ongelmiaan, me käsittelimme ronskillakin huumorilla, jonka ansiosta asioita oli sitten helpompi käsitellä ja ratkaista. Mutta ennen kaikkea kirja sai minut ymmärtämään kuinka paljon hyvää olen isäni elämässä hänelle tehnyt puhtaasta rakkaudesta? Kirja sai myös minut miettimään niitä tuhansia vanhuksia,joilla ei ole ketään,kuka hänestä huolehtisi,kuka pitäisi hänen puoliaan ja taistelisin hnäen asioidensa puolesta hetkellä,kun hän ei enää itse pysty.
 Itsehän olin isäni virallinen edunvalvoja alusta loppuun,joten minä todella pystyin vaikuttamaan ja päättämään ja puuttumaan, ja olen ikionnellinen siitä,että hain oikeudelta tuon luvan. Tottakai pelkäsin osinko,osaanko,pystynkö ja jaksanko , mutta kaiken oppii, jos ei kerrasta niin kolmannesta.
  Hannan kirja on luokiteltu tietokirjaksi ja siitä tekee tietokirjan kattavat sivustot kappaleiden päätteeksi esim. Milloin kannattaa huolestua läheisen muistista: 15 eri lausetta ja nettisivun osoite muistiliitolle, kun haluaa lisätietoa taas löytyy kattavien nettisivujen osoitteita,omaisten oikeudet kohta löytyy,eri testejä ja mistä ne löytää ,mistä asuinpaikka muistihäiriöisille kohta ja sivustot netissä,muistisairaiden kodinsisustukseen liittyvät ohjeet ja nettisivut,kuinka muistisairaan ihmisen elämää voi helpottaa  ja sivut mistä kattavan oppaan voi jopa ladata ym.
 Kirja on todella koskettava kertomus elämästä muistisairaan kanssa tässä yhteiskunnassa ja tämän hoitamisesta. Hanna on s. 1970 eli minua vuoden nuorempi. Hän on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja työskennellyt toimittajana lähes 20v. Ja se toimittajan tarkkuus ja tutkimustyö näkyy tekstissä.

Muutama asia todella jäi mieleeni.kuten se,että ympärivuorokautinen hoito maksaa siellä ryhmäkodeissa 130e/vrk.ssa!
Alle 80-vuotiaille muistisairaille ihmisille ei ole Suomessa omia hoitokoteja. Tai on:  alle 65-vuotiaille muistisairaille ihmisille on Suomessa 6 hoitokotia. Paikkoja niissä on yhteensä 300!
 Siis jos sairastuu muistisairauteen alle 70 vuotiaana,hänen hoitamisensa on haastavaa,koska hän ymmärtäisi,että suurin osa ympärillä olevista on 80-90 vuotiaita! Varmasti hänet siis lääkittäisiin,kuten muutkin! Isääni en koskaan antanut lääkitä,hän nukkui kun nukkui ja heräsi kun heräsi! Ei siis kannata sairastua muistisairauteen Suomessa 50-vuotiaana,joudut päiväryhmään 80-vuotiaiden kanssa!!
 On olemassa yksityisiä senioritaloja,joista voi ostaa täydet tai "raskaat" palvelut, kuten ammattikielellä puhutaan. Paikkoja on vapaana,koska rahalla saa: n. 4000e/kk.ssa!!!!!
Jos rahaa ei ole tai säästöjä,joudut odottamaan vuodeosastolla niin kauan,kunnes paikka löytyy jostain ja tämä oli isäni kohtalo!
Miksi terveyskeskukset ja sairaalat on ylipäätä suunniteltu vain makaamisen!!?? Isänihän myös makasi Karhulassa kuntoutuspuolella,ja suureen ääneen ( oikeasti suureen enkä aina kauniiseen) ihmettelin mitä helvetin kuntouttamista on ihmisen makuuttaminen 27/7  sängyssä!!!!!tappelin 12vrk uudesta pään kuvauksestakin,näin yhden esimerkin kertoakseni.vain harva muistisairaus vaatii hoitovaiheessa vain maksamista,sanoo Hanna Jensen ja se on totta!

Lopuksi siteeraan kirjan sivun 78 viimeistä neljää riviä:
Mitä turha makaaminen teki elämänhalulle?
Minusta jokainen liikuntakykyinen,muistisairas ihminen,joka makasi vuoteessa pelkän muistisairausdiagnoosin takia,on hoitovirhe.

Tässä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Kirja on mieletön lukuelämys,opas,tietopaketti ja antaa paljon,suosittelen lämpimästi lukemaan,jos kiinnostaa tai on ajankohtainen aiheena.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Tässä vielä kirjoista kuvat,kun vähän aikaa julkaisin kirjailijasta Philippa Gregory jutun!

Ruoka

Pinaattinen uunilohi oli minun päivälliseksi tekemäni ruoka tänään.

Olen paljonkin miettinyt  niiden ihmisten ruokailua,jotka asuvat /elävät yksin. Kuinka paljon he syövät työpäivinään lounasravintoloissa,kuinka paljon viikonloppuisin mennään valmisruoilla, ja sitä,milloin he tekevät ruokaa itselleen ja millaista se ruoka on. Viitsivätkö he edes tehdä ruokaa vain itselle,ja kiinnostaako ruoka kuinka paljon... Ja tietysti kaikki eivät osaa tehdä ruokaa,mikä on sääli.
  Mutta minä rakastan ruokaa ja vaikka asun ja elän yksin,tykkään todellakin viettää aikaa keittiössä kokkaillen,kokeillen,testaten kaikkia reseptejä, mitä kerään lehdistä,netistä ja telkusta. Joskus pyydän ystäviltäni jonkun hyvän ohjeen itselleni,mitä olen heillä saanut maistella kieli pitkällään ja silmät sirrillään.
  Minä koen ruoanlaiton rentouttavaksi kun taas isäni, että hän inhosi ruoanlaittoa,vaikka perusasiat osasikin. Isäni olisi voinut elää grillatulla kanalla ja valkoisella leivällä. Näin erilaisia me ollaan! 
  Tykkään myös terveellisestä ruoasta,ja olen melkoisen huolestunut tästä suunnasta mihin ollaan menossa. Kun minä olin n.20v ja kokkailin silloinkin jo intohimoisesti kaikkea testaillen , ei tarvinnut miettiä, onko ruoka turvallista syödä ja miten se on tuotettu ja mitä siitä itseemme saamme. Nykyään pitää jo  miettiä mikä on turvallista laittaa suuhun ja kuinka ja missä ruokamme on tehty/tuotettu. Surullista,että näin on käynyt,ja toisaalta se joulukinkku-kohu-uutinen oli aika pelottava esimerkki ruoan turvallisuudesta näin 2000-luvulla.
  Ja vaikka asun/elän yksin tykkään tehdä hyvää ruokaa ja tykkään tarjoilla sen itsellenikin nätisti. Minusta ruokaa pitää kunnioittaa,on niin paljon niitä,joilla on nälkä.
 Tämän ruoan ohjeen otin Talo&Koti lehdestä ja päätin kokeilla,tässä resepti, jos joku muukin innostuu tekemään. Helppo ja nopea ja äärettömän hyvää! 

 450g lohifileetä 
   50g tuoretta pinaattia
          voita/marg.
 100g maustam. Tuorejuustoa
  Ripaus mustapipp. Ja suolaa

Ohje: Kuumenna paistinpannulla voi ja lisää joukkoon huuhdellut pinaatti. Kääntele muutama min. Ja lis. Tuorejuusto,mustapipp,ja suola pannulle,sekoittele ja sulata juusto miedolla lämmöllä.
Leikkaa fileeseen viiltoja nahkaan asti ja täytä viillot pinaattiseoksells. Laita filee sopivaan uunivuokaan.
Lusikoi loppu pinaattiseos fileen reunoille. Kypsennä fileetä 175-asteisen uunin keskitasolla n. 25min. 

Minä tein perunamuusin perunoista ja porkkanoista lisäksi ja salaatiksi hedelmiä ja vihanneksia ja namnam,kuppi kahvia päälle ja kyllä kelpaa nyt sulatella ja nauttia olostaan . 



tiistai 30. joulukuuta 2014

Uusi lempikirjailijani

30.12.2014

On Tea Teräväisen ansiota,että tutustuin tähän historiaa rakastavaan kirjailijaan. Sain lahjaksi Tealta kirjan kirjailijalta Philippa Gregory, josta en ollut kuullut sanaakaan ennen tuota kirjaa. Ja minähän rakastan historiallisia romaaneja,en tylsiä, enkä liian puuduttavia,ja täytyy sanoa,että tämä kirja vei mennessään ennen kuin olin lukenut sivuja 50 enempää.
Ostin itse osat 2&3 ja tänään sain viimeisenkin luettua. On aina haikeaa laskea käsistään kirja pois lopullisesti, varsinkin jos tarina on pitkä ja tuttu ja henkilöt jo elävät päässäsi kasvoineen ja kirjan maisemat ovat muuttuneet eläväksi kuvaksi omassa mielessäsi. Lohduttaudun sillä,että vielä on 3 kirjaa tulossa jatkoksi tälle tarinalle.
Kirjoja on siis ilmestynyt nyt 3: Valkoinen kuningatar,Punainen kuningatar ja Sininen herttuatar. Ja yhteistä kirjoissa on se, että ne kertovat vahvoista,päättäväisistä naisista, jotka ottavat kohtalon omiin käsiinsä 1400- luvun  Englannissa,kuninkaallisten  maailmassa, jossa vain miehillä oli valtaa.
Tarina on uskomattoman hyvin kirjoitettu, sekoitettu totuutta ja fiktiota, mutta kaikesta mitä lukee,voit nähdä miten suunnattoman suuren tutkimustyön kirjailija on tehnyt romaanejaan varten.
En koskaan ole oppinut historian tunneilta niin paljon,kuin kirjoja vapaalla lukiessa, vaikka olenkin aina tykännyt historiasta.
Suosittelen näitä kaikille,jotka historiasta tykkäävät 😍.






sunnuntai 26. elokuuta 2012

asuntomessut tampereella 2012

Tänä vuonna asuntomessut pidettiin Vuoreksessa,joka on kuulemma yksi kiinnostavimpia kaupunkirakentamisen kohteita suomessa. Kaupunginosa on uudenlainen yhdistelmä luontoa,huipputeknologiaa,ekologisuutta,yhteisöllisyyttä ja korkealuokkaista arkkitehtuuria.Monipuolisten palvelujen ja puistojen sekä toimivan joukkoliikenteen ansiosta asuminen on laadukasta ja sujuvaa. Vuores kuulemma kasvaa vuoden 2020 tienoille yli 13 000 asukkaan pikkukaupungiksi ja tuhansien työssäkäyntialueeksi.Noin 600 asukkaan auntomessualue on yksi Vuoreksen ensimmäisiä valmistuvista asuinalueista.Tuolta on keskustaan vain n. 15 min. ajomatka! Minulle oli yllätys kuinka suuri kaupunki Tampere on. En ihan tiennyt että siellä on 215 000:n ihmisen koti ja että se on Suomen 3:ksi suurin kaupunki. Jostain syystä Tampere on jäänyt minulle hiukan  vieraammaksi, ja päätinkin että tilanne pitää korjata. Ajoimme Tampereelle jo pe iltana ja otimme hotellista huoneen, ja niin oli la heti runsaan ja maittavan aamupalan jälkeen helppo siirtyä messualueelle. Ilma suosi meitä tuona la päivänä ihanalla auringonpaisteella ja lämmöllä,ajoittain oli jopa hiukan kuuma :). Kotkassa satoi vettä ja oli niin viileää ja kosteaa,että piti kuulemma laittaa pitkähihaista ylle ! 
Kun kiersimme koteja,mietimme millaisia ihmisiä niissä asui. Osa kodeista oli todella kliinisen tuntuisia ja niin valmiiksi sisustettuja, ihan kuin jostain lehdistä täysin toteutettuja. Niistä puuttui tietty lämpö ja kodikkuus ja sellainen rentous. Kaikki oli liiankin suunniteltua kodeissa. Paljon oli tänä vuonna ammeita,poreammeita ja pihoilla oli altaita yllättävän paljon. Tänä vuonna mieleeni jäivät erilaiset seinäpinnat,maalauksineen,tarrakirjotuksineen,tapetteineen ja vahvoilla väreillä suurine kuvioineen. Valaistus oli paljon esillä myös ja osittain siellä olikin joitain kivoja ideoita. Keittiöissä oli todella paljon käytetty korkeakiiltoisia kalusteita,valkoista ja  mustaa näkyi lähes kyllästymiseen asti. Mutta joissakin vessoissa oli tapetoitu pöntön takana oleva seinä ja se toi vaaleaan kivaa piristettä. Oli myös aika paljon avaria tiloja joista keittiö ja olohuone olivat samassa tilassa,niistä näkyi olohuoneeseen ja keittiöön samaan aikaan. Saunoissa oli käytetty paljon lasia ja face to face saunat tuntuivat olevan oikea muoti-ilmiö. Minulle sana ei oikein kertonut mitään , ennen kuin näin saunan  ja tajusin että jaa, kirjaimellisesti siellä istutaan naamat vastakkain :). Ikean kalustamia taloja riitti todella paljon, mikä toisaalta ei kyllä yllättänyt minua. Ihastuin täysin vain 2 kotiin, joissa toisessa oli jopa kattoja tapetoitu ja niin ihana pukeutumistila/huone,että oikeasti haukoin happea :). Täällä oli paljon ihania yksityiskohtia,romanttisuutta ja sitä kodikkuutta lämmöllä. Toinen oli valtava täysin valkoinen sisältä,paljon lasia,avaruutta ja tilaa,täysin erilaisia,mutta molemmat ihastuttivat! Mutta jos kohteita oli 39 ja vain 2 sai sydämen läpättämään ihastuksesta,niin ehkä se kertoo, etten ole kauheasti innostunut modernista ja hienon uudesta ja sellaisesta joka oikeasti on kuin sisustuslehdestä otettu kopio! Viime vuonnahan sain idean, että haluan vahvan,suurikuvioisen tapetin  itselleni ja se toteutui uudessa kodissani tänä vuonna. Nyt sain idean haluta vanna, ja sitä nyt tutkin ja etsin Jussin kanssa minulle :). Näimme myös kylpyhuoneen jonne oli laitettu puinen palju,se ei oikein kyllä minua miellyttänyt,se näytti todella epämukavalta istuakin! Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihana kierrellä ja tutkia ja ihastella tai kauhistella ja ihmetellä erilaisia ratkaisuja. Ainoa asia mikä messuilta edelleen puuttuu,on minne nämä kaikki nykyajan vehkeiden johdot on saatu piilotettua,niitä ei paljoa messukodeissa nää olohuoneissa tai makuuhuoneissa, mutta varmaa on,että koneet ja vehkeet niitä tarvitsevat toimiakseen!!!

vahvin valokuvatapetti minkä näin !
kiva pöytäidea!



tulipa 70-lukumieleen :)))

todella suloisesti tuunattu tuoli,kierrätystäkin näkyi!!

nämä olivat myös esitelty avotakassa :)

onpa lattiamatto !!!!! ;)



hyvä idea kirjoille !

tarrakirjoituksia,maalattuja sanoja ym oli paljon


eteiseen tultaessa oli käytetty paljon tarratekstejä

erikoisia oviratkaisuja riitti




ihana idea wc-papereille<3

ihana uuni  <3 <3






jännä seinäratkaisu





varmasti monen haave :))))

ihana idea ja kauniskin

tähän rakastuin ,oli niin ihana ja romanttinen :)

<3





ihana idea,varsinkin kun rakastan vaahtokarkkeja:)



ostin tuollaisen,lilan maton viime vuonna loviisasat,kun olimme ihailemassa vanhoja taloja !


<3 <3 <3

tästä olin ja oon kateellinen ,mikä pukeutumishuone:)


tästä oli ulos parveke <3

kiva pihakoriste,vesi virtasi suloisesti :)



jännä katos oven päällä!



tehdasmainen keittiö!

kierrätettyä/tuunattua :)

paljuvanna kylpyhuoneessaoli erikoisin ratkaisu !

kierrätettyä ja tuunattua :)

kiva idea piristää lapsen sänkyä :)

erikoisin kiuas minkä näin!


kasviiseinämä herätti kiinnostusta,ja se oli kivan näköinen tuossa tilassa

tässä keittiössä sai kaiken piilotettua niin halutessaan!

face to face sauna ja lasia ja sitä betoniamitä oli yllättävän paljon tänä vuonna käytetty .todella karu ja kolkko minun mielestä.

erikoiset tapetit jatkavat voittokulkuaan edelleen,on suosiossa!

uskon että lapset tykkää :)

jotain uutta ja jotain vanhaa ...... :) 


taidetta oli minusta viime vuotta enemmän käytetty